Sommaren är kort. Det mesta regnar bort.

 Erikoinen vuosi ja laiska raportti. Joka tapauksessa laiva jälleen liikkui ja paljon projekteja saatiin eteenpäin. Muutava kuva siitä muistuttamaa ja ehkä jossain vaiheessa myös lisää tekstiä.

Det smäller!

Epäilyksistä huolimatta valonheittimen kanssa on päästy eteenpäin. Sytytysvirtakäämien todettiin olevan kuitenkin poikki ja eteenpäin päästään vasta, kun ne saatu käämittyä uudestaan.

Tuffa tider

Kolbågestrålkastare del 2

Bägge bågar del 1

Kaaret kuuluvat laivaa. Olivat ne sitten rungon kaaria, hinaajissa erityisesti hinauskaaria sekä myös usein unohdettuja valokaaria. Kaarivalo, ei liity hitsaukseen vaikka perustuu samaan fysikaaliseen ilmiöön, on keskeinen osa valaistuksen historiaa ja etenkin höyrylaivoissa (ja muissakin yhteyksissä) käytettyihin valonheittimiin.

Keksintöjen kirjassa kaarivalon historiasta todetaan:

Historik. Upptäckten av det elektriska bågljuset sammanfaller i det närmaste med tidpunkten för Voltas upptäckt av den galvaniska stapeln, nämligen år 1800. Detta år kan sägas utgöra en vändpunkt i elektroteknikens utvecklingshistoria. Voltastapeln, som bestod av ett större eller mindre antal serie- eller parallellkopplade kopparzinkelement, utgjorde en efter dåtida förhållanden mycket kraftig strömkälla. Vid experimenterandet med sin av 2 000 plattpar bestående voltastapel upptäckte SIR HUMPHRY DAVY år 1808, att om tvenne i ledningskretsen insatta kol långsamt avlägsnas från varandra, en intensivt lysande ljusbåge erhålles. Davy betjänade sig därvid av små spetsade träkol, vilka förut glödgats och avkylts i kvicksilver, för att genom det inträngande kvicksilvret bliva bättre ledande. Under förutsättning att kolen äro placerade horisontellt, erhålles en bågformad ljusflamma mellan desamma. Härav namnet ljusbåge. Vid en annan placering av kolen erhålles ej denna form, men ifrågavarande benämning bibehålles för varje liknande strömövergång i gaser, oberoende av ljusbågens utseende. Vid närmare undersökning fann man, att en ljusbåge kunde erhållas vid ett relativt litet antal element, nämligen 25-30 stycken. Vid en spänning mindre än den, som motsvarar detta antal, kunde ej någon ljusbåge utbildas mellan kolelektroderna.

Kattavasta asiasta voi lukea lisää vaikka täällä: Keksintöjen kirja. Keskeinen ajatus on, että kahden hiilisauvan välille luodaan potentiaaliero (+ ja -) sähkövirran avulla (tasavirta). Hiilisauvojen olleessa pienen välimatkan päästä toisistaan syntyy niiden välille erittäin kirkas valokaari, jonka muotoa voidaan säätää hiilisauvojen paksuudella sekä valon tehoa kasvattaa asettamalla peiliheijastamaan valoa juuri palavan kaaren polttopisteeseen.

Hiilikaarivalonheittimet olivat yleisiä vielä 2. maailmansodassa (mm. ilmatorjunta) sekä myös laivojen valonheittiminä. Halla XVII:ssa oli tälläinen myös valmistuessaan sekä 20- ja 30-luvuilla. Oletettavasti käytännön syistä niistä luovuttiin ja korvattiin hehkulamppuversioilla. Myös Hallassa.

Sattumalta varustamo sai lahjoituksena tapauksen, josta olisi aihioksi alkuperäisen kaltaisen hiilikaarivaloheittiminen palauttamiseksi laivaan. Nykyinen komennon katolla oleva Strömforsin valmistama kunnostettiin juuri vuosi sitten, mutta silti hankkeeseen päätettiin ryhtyä. Alkuperäisyys ja erityisen hienon tekniikan kunnioitus. Toki aikoinaan sitä mainostettiin huipputuotteena niin pakkohan sitä on kokeilla.

Lahjoitusprojekti ei ollut täysin toimintakuntoinen, mutta tunnistettu aihioksi "tästä voisi saada". Tämä monesti osoittautunut hieman työläämmäksi kuin aluksi on luultu, kuten myös tällä kertaa. Aikoinaan Tähti II laivassa ollut Partalansaaresta S/s Varkaus laivaan 70-luvulla päätynyt heitin oli jääny tarpeettomaksi ja happamoitunut ulkoilmassa. Kaikki osat vaikuttivat olevan paikalla, myöhemmin huomataan ettei näin ehkä ollutkaan, joten vahva usko kunnostuksen mahdollisuuteen olivat olemassa.

Kyseessä on 25 ampeerin malli, joka on hieman pienempi kuin yleensä linjahinaajissa ollut 35 ampeerin malli. Tämäkin tapaus painaa yli sata kiloa, joten kuljettamista varten ensimmäinen vaihe oli jalustan irrottaminen itse heittimestä. Sopivalla lämmittämisellä kiinnityspultit irtosivat ja osat saatiin tarkempaan tarkasteluun. Sen tuloksena oli todettava, että ainoa keino on purkaa koko heitin osiin, puhdistaa kaikki osat sekä tarkistaa sähkökytkentöjen toimivuus. Etenkin hiilien etäisyyttä säätelevät käämit huolettivat eniten. Jatkuu seuraavassa osassa, kun kaikki osat on saatu purettua ja päästää kasaamaan sekä korjaamaan havaittuja vikoja.

Uusi vuosi, uudet haasteet

Blogin kirjoittaminen on ollut hiljaista. On ollut pohdinnassa onko tälle formaatille enää lukijoita vain onko facebook sekä instagram syrjäyttänyt blogien olemassaolon tarpeen. Pitää seurata jatkossa vierailustatistiikkaa ja pohtia onko kirjoittaminen tänne vaivan arvoista.

Joka tapauksessa Halla XVII voi hyvin ja siitä voi lukea, vaikka Suomen Höyrypursiseuran vuosijulkaisu Korsteenista. Halla XVII valittiin vuoden varustamoksi. Jutun ja paljon muuta mielenkiintoista löytyy vuoden parhaasta lukupaketista, jonka voit hankkia omaksi vaikka täältä: https://steamship.fi/tietoa-seurasta/julkaisut/

Välissä pitää mainostaa myös ensi kesän regattaa, joka pidetään Puumalassa 3-5.7.2020:

Laivassa jatkuu työt talvesta huolimatta. Mm. kipparihytin uusiminen on tarkoitus saada kaiken muun ohella valmiiksi. Lattiapeltiä joudutaan uusimaan sekä kaikki sisukset tehdään uudestaan. Samalla laajennetaa lämmityspatteriverkkoa myös ruorihytin puolelle sekä tehdään tietenkin alkuperäistä mukailevat uudet sisukset.