Juhannus ja kello kuusi. Varustaja huusi.

Ainakin hetkittäin henkinen jaksaminen on pyhän aatteen eteen ollut tiukalla. Epäilijöiden, etenkin savolaisten, harmiksi kesäkuun tiukka puristus palkittiin ja laiva saatiin kuin saatiin veteen. Tosin muutama kerta sitä ensin kastettiin ennen kuin kaikki venttiilit pitivät varmasti. Oman haasteen toi myös telakointivaunu, jonka syleilystä ei laiva halunnut luopua millään. Ohessa 3 tunnin suoritus tiivistettynä reiluun minuuttiin.



Korsteenissa (2010 sivulla 102: On kuulemma ihmisiä, jotka eivät osaa Korsteeneja ulkoa!!!) todetaan seuraavasti:

Lopputuloksesta tuli hieno. Vielä nimi puuttuu kyljestä ja perästä. Odotamme toimituksen seuraavaa kirjoitusta mielenkiinnolla.

Haasteet eivät onneksi loppuneet vesillelaskuun, vaan sitten oli vuorossa veden sisäänsaaminen kattilaan. Siten, ettei mikään vuoda. Tähän onneksi meni vain kaksi yritystä ja laivan pilssiin mahtuu sopivasti noin puolikattilallista vettä.

Uusi nimilakana, uudet viilarit, puhallushiekan pesua ja kaikkea muuta kivaa piti vielä tehdä, ennen kuin kattilakin ryhtyi pitämään. Tai ainakin melkein. Toinen vesilasi vuosi voimakkaasti ja se päätettiin lopulta sulkea, koska siitä ei nähnytkään mitään.

Ennen juhannustansseja oli vuorossa kevyt 15,5 motin halonotto, johon oman mielenkiintonsa toi laivan varsin pienet 7 motin halkopoksit. Varustamo käyttikin luovuuttaan ja puut saatiin kyytiin. Edes yläkansi ei ollut vielä käytössä.

Valoisassa juhannusyössä ajoimme kohti Sahanlahtea saapuen, muiden riemuksi, 23:50. Sahanlahden uusi yrittäjä on saanut paikan hyvään kuntoon ja S/s Repola 5 sekä S/s Juno olivat myös löytäneet itsensä paikalle.

Loistava savusauna ja peräkannen Gambina-tarjoilu viihdyttivät miehistöä aamukuuteen asti. Bändin poistuttua oli myös tanssit.

Lauantai-iltapäivästä oli aika jättää hyvästi ja suunnata kohti Someenjärveä. Ajomiehistöä jännittänyt Varkaantaipalekin sujui upeasti. Ajovauhti oli n 8,5 solmua kevyillä kierroksilla (n. 140). Johtuuko uudesta liukkaasta maalipinnasta vai mistä.

Louhivedellä ennen Varkaantaipaletta

Juhannuksen päivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä. Myös vikalistaa saatiin aikaan, jotka pitäisi saada kuntoon ennen regattaa:

- Painemittari
- Vesilasi
- Matalapaineluisti

Ja kaikkea muuta vielä... josta seuraavalla kerralla.

Uusi musta

Kuva puhuu puolestaan. Pohjaventtiilitkin saatu kiinni (10mm nitriilikumia löytyy Etrasta).

Nyt jännitetään kelluuko se vielä ja saadaanko kattilakin kasaan.

Kom ihåg: drick inte ur kompassen!

En tiedä onko kompassin nesteet juotu aikaisempien varustajien heikkoina hetkinä. Ainakin joskus siltä tuntuu, kun avaa uusia paikkoja laivasta ja löytää mitä mielenkiintoisempia virityksiä.

#omalaivaomavaiva on tullut monta kertaa havaittua. Juhannusristeilyn toivossa on suurin huomio liittynyt telakoinnin onnistumiseen sekä kattilan korjaamiseen. Pikkuvikoja loistolaivassa.

Telakoinnin yhteydessä ei ole vielä löytynyt mitään yllättävää. Pohja on kohtuullisessa kunnossa ja ainoastaan perästälöytyi muutama pistesyöpymä, jotka hitsattiin kiinni. Samalla pilssi ja muut jäteöljyt imettiin tyhjäksi, joka oli myös tervetullut huoltotoimenpide.

Pohjaventtiilien osalta pelättiin pahinta, vaikka laiva oli telakoituna vain 6 vuotta sitten. En tiedä mitä silloin mietittiin, mutta pohjaventtiilejä ei ainakaan ollut katsottu läpi. Onneksi suuret kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja tiivisteiden vaihdolla sekä injektorin tiivistekumin uusinnalla selvittiin. Vessasyöttöventtili on varmaankin ollut irti viimeksi 60-luvulla... ja lähti irti vain leikkaamalla pultit poikki ulkopuolelta.

Kattilan remontin yhteenvetoon palataan, kunhan se saadaan valmiiksi. Ainakin uudet venttilit on hankittu ja eroavat hieman edeltäjistään. Toki tuovat mukanaan haasteet miten ne saadaan asennettua, mutta kai siihenkin keinot keksitään. Näitä löytyy Econostolta ja väliin Finlonin 3mm grafiittitiivisteet.

Samalla on yritetty levittää uuden, alkuperäisemmän, värin ilosanomaa ympäri laivaa. Lisäksi konehuoneessa maalattavaa riitää. Onneksi arinat ja suuluukut saatiin paikoilleen ansiokkaan talkooväen avulla.

Uppdragen

Vihdoin potkurin suuri nousukulma tuotti tulosta ja laiva nousi ylös rantatöyräälle. Kallellaan. Mutta kaikki kallistuu.

Suurin yllätyksiä emme onneksemme löytäneet, mutta perus telakoinnin huoltotoimenpiteet aiheuttavat oman työsarkansa:

1. Muunmuassa pohjaventtiilit irroitettiin (vessan imuvesiventtiili ei ole ollutkaan aikoihin irti ja vaatii rälläkkää). Uudet tiivisteet ja muut tarvittavat toimenpiteet.
   
   
2. Potkuriakselin välys ja peräsimen kunto tarkistettiin (ei huomautettavaa)
3. Pohjan pistesyöpymän korjaus (perähytti)

Laiva ollut ylhäällä aikaisemminkin, mutta milloin? Alla muutama kuvavihje.

Lisäksi maalaustöitä riitti ja skailetti osoittautui kohtuullisen suureksi työmaaksi. Aika hyvä siitä tuli silti. Täydellisyys olisi vaatinut kokonaan irroittamisen ja siihen emme tälle kertaa ryhtyneet. Vielä pieni loppusilaus - eli valoventtiilit paikoilleen ja sit taas kelpaa tarkastaa konehuoneen siisteyden kannelta käsin.