Tämä blogin tarkoituksena on dokumentoida Kotkassa 1908 rakennetun hinaajahöyrylaiva Halla XVII:n vaiheita ja edesottamuksia liittyen aluksen ylläpitoon, liikkumiseen tai jopa aihetta sivuaviin teemoihin.
Ihmisillä on tapana toivottaa rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta, mutta laivanvarustaja (saatikka suurlaivanvarustajat) näkee toivotuksessa paljon enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. S/s Rauhan varustamossa joulu on varmasti Rauhallinen, mutta jatkuva huoli (ei tietenkään koske vuoden varustomoa) laivan pinnalla pysymisestä on jatkuvasti läsnä.
Korsteeni 2016
Tuskaa voi lievittää tietenkin usein eri tavoin ja yksi tärkeimmistä on huolellinen talvikuntoon laitto, jota tässäkin Blogissa on aikaisemmin käsitelty. Aiheesta voi lisäksi lukea lisää uunituoreesta Korsteenista (Osta Omasi!).
Vaikka laiva on huolellisesti paketoitu talvea varten, laivalla kannattaa käydä säännöllisesti talven aikana katsomassa että kaikki on hyvin ja poistamassa tarvittaessa ylimmääräinen lumikuorma. Nyt syksyn kovat tuulet olivat repineet pressuja, joten ensi talveksi pitää keksiä paremmat pressut ja niiden kiinnitykset. Laiva oli kuitenkin jäätynyt kauniiseen suoraan asentoon ja ilmanvaihtoratkaisut toimvat. Kosteuden syöjät olivat vielä kunnossa eikä vaihtotarvetta ollut.
iPhone -näkymä pilssistä
Kuten tarkkaavaiset lukijat huomasivat, pilssikameran asennus on suositeltavaa - ja mekin toimimme suositusten mukaan. Vaihtoehtoina olivat riistakamera, joka lähettää GSM-verkossa kuvia pyydättessä tai liikettä havaittaessa (jokainen viesti maksaa erikseen) tai sitten valitsemamme ratkaisu IP-kamera, jonka avulla voi seurata ns. live-kuvaa kiinteällä hinnalla.
Kameran asentaminen oli kohtuullisen suoraviivaista. Tosin iltaa ja pari pulloa viiniä kului. Nyt pilssin tilannetta voi seurata kesken päivän tai yön kännykän välityksellä. Filosofinen kysymys on, että lisääkö tieto pilssin tilanteesta varustajan tuskaa vai vähentääkö sitä?
Höyrylaivavarustamo Halla XVII toivottaa joka tapauksessa rauhallista joulua kaikkille muillekin kuin vain S/s Rauhan varustamolle.
Takatalvi yllätti VR:n ja autoilijoiden lisäksi myös proomutyömaan. Aikaisemmin oli proomun riveys tarkoitus aloittaa tämän vuoden puolella ja tehdä sitä jopa enemmänkin. Osittain tässä onnistuttiin ja työmaa saatiin alkuun, mutta seuraava kerta siirtyy kevät talvelle kun kelit ovat taas suotuisammat. -5C ja kylmä tuuli suoraan järveltä ei tehnyt muutenkin raskaasta työstä mitenkään nautinnollista.
Vanhojen saumojen ramaus
Aikaisemmin tässä blogissa on viisasteltu (http://hallaxvii.blogspot.fi/2015/11/pramar.html) riveyksestä, mutta sitä päästiin kokeilemaan käytännössä ammattimiesten opastuksella. Tarkoitus on dokumentoida myös eri työvaiheita mahdollisimman hyvin, että taito säilyy tallessa. Harjoituskertoja on vielä tulossa reilusti.
Styyrpuurin puolen irrotetut lankut
Saman asiantuntijaraadin kanssa päädyille lopputulokseen, että muutamia lankkuja poistetaan lisää. Nyt niitä on helpompi vaihtaa kuin vedessä - etenkin vesirajan alapuolelta. Eli lankutuksen osalta työmaa hivenen suureni, vaikka edelleenkin voidaan todetan proomun olevan yllättävän hyvässä kunnossa.
Parasta tekniikkaa lankkujen irrotukseen vielä hiotaan, mutta pulttien katkaiseminen rälläkällä vaikuttaa nopeimmalta keinolta. Ainoa miinus on pienet tulipalot, joita rälläkän kipinät voivat sytyttää. Kuiva tervattu rive ja puu ovat erittäin syttymisherkkiä, joten palovahdin on syytä olla hereillä koko ajan.
Ajatuksena on myös dokumentoida töiden eri vaiheita ja etenemistä, jotta tietotaito saadaan säilytettyä. Kunnossa (en laske pellitettyjä ja muita virityksiä) olevia proomuja ei ole enää montaa jäljellä. Niistäkin kaikki taitavat olla Saimalla, vaikka erillaisia hankkeita on nähty muuallakin (http://yle.fi/uutiset/3-6866454).
Seuraavassa vielä ns. opetusvideo, jossa riveyksen eri vaiheita on hieman kuvattu. Kylmä ilma piti huolen ettei kuvaajat intoutuneet liikaa.
"Kaikki mitä teet, tee tervalla vaan. Siinä vanha sananlasku ompi paikallaan sanoo vanha tervalaulu..."
Tästä kultaisesta neuvosta otimme kiinni ja suuntasimme Baijerilaisen kohti Luukkaan telakkaa, jossa itäisen maan miehet majaansa pitävät. Ennen matkaa oli toki tehty hankintoja varustamon ehtymättömästä kassasta. Olimme lähellä päästä lihapatojenkin ääreen, mutta hirvi oli liian nopea eikä osumaa tullut. Ehkä hyvä näin, koska onhan hirvenliha hieman kuivaakin.
Lukuisten puheluiden, eriävien mielipiteiden, google-hakujen ja muun viisastelun jälkeen päädyimme tervahankinnoissa Puijon tervaan, josta saimmekin hyvää palvelua. Jopa lisää viisastelua.
Paikalle saavuttuamme totesimme puurunkoisten olevan muodissa. Telakan ylösvedetyistä aluksista 100% on komposiittivalmisteisia, eli teräskaarien päälle on laitettu puiset lankut joiden raot on tiivistety rivellä. Täydellisessä puualuksessahan myös kaaret olisivat puuta. S/s Puhois näytti yllättävän hyvälle jopa läheltä katsottuna.Viisaammat antavat lopullisen tuomionsa saunan kiukaasta.
Työmaa alkoi taas kerran proomun siivouksella (tätä on tehty joka kerta), koska hiekkapuhalluksen jälkeistä hiekkaa löytyi vielä runsaasti. Lisäksi poistimme pohjalta kaarissa kiinni olleet poikkilaudat, joiden takaa löytyi lisää roskaa. Tämä olisi pitänyt tehdä ennen hiekkapuhallusta, mutta emme osanneet. Nyt niiden takaa löytynyt ruoste pitää poistaa käsin.
Väliristeilymahdollisuus tuli yllättäen ja pääsimme mukaan S/s Hellnäsin viimeiselle kierrokselle. Kaikki päättyy aikanaan ja takaisin siivouspuuhiin.
Usean tunnin lakaisun ja imuroinnin jälkeen päästiin vihdoin tervan levitykseen. Reseptejä on monia - etenkin Laitaatsillassa - mutta päädyimme pääasiassa tervapitoiseen seokseen, johon lisättiin noin 10% pellavaöljyjä ja 10% pineleenitärpättiä. Molemmat Puijon tervasta hankittuna. Tärkeintä on kuitenkin tervan kunnollinen lämmitys, jolloin sen levitys ja etenkin imeytyminen paranee merkittävästi. Lämmittäminen onnistuu hyvin peltiämpärissä, jota on helppo lämmittää kaasutöhöllä.
Pinta-alaa riittää ja tekemistä jäi vielä. Lisäksi tänä vuonna on tarkoitus aloittaa riveäminenkin. Uudet rivet on tilattu (http://claessons.com/internetbutik/drev-beck/skeppsdrev-ttt). Enää innokaat nakuttelijat puuttuu... jatketaan siitä seuraavassa.
Näin höyrylaivan ensimmäisen kerran Ristiinassa mökin
rannassa. Ei se mielestäni varsinaisesti mitenkään vaikuttava ollut. Rannat ja
järvimaisema olivat kauniita. Sain tutkittavakseni A4-paperilla olevan
pleissausohjeen ja höyrylaivasanastoni toinen sana oli viilari. Olin tavannut
Paavon pari viikkoa aiemmin heinäkuussa 2009.
S/s Lauri oli Paavon harrastus. Minä kuljin vain mukana
ollakseni hänen kanssaan. Laivan liikkuessa opin käytännössä kansimiehen
tehtäviä ja tietämättäni ehkäpä jopa hieman laivan liikkumisesta. Köysitehtävät
olivatkin mieluisia, päällikkö huusi käskyt ja miehistö vastasi. Selkeiden
käskyjen antamisen olen toivottavasti perinyt näiltä vuosilta. Tiskaaminen oli
toinen mielitehtävistäni, silloin ainakin saattoi päästä pois apukokkivuorosta.
Ensimmäiset vuodet purjehduskauden ulkopuolella menivät
hukkaan. Laiva oli Helsingissä laiturissa ja puhe oli pintalaatikoiden
rakentamisesta mutta luottoa puusepäksi ei tainnut vielä olla. Laivalla olo oli
vartomista, kun Paavo puuhaili konehuoneessa. Liekö astioiden siirtely ja
tavaroiden etsiminen turhauttivat, kun otin tehtäväkseni keittiön kaapiston
rakentamisen. Seuraavaksi aloin purkaa pintahyttiä mutta en vielä tiennyt, että
pääsen sen myös rakentamaan.
Rivitalon pihalla kiinnitin saunan laudepuun isoon puulevyyn
puristimilla ja käsisirkkelillä yritin leikata viistosti laudepuun pitkittäin kahtia.
Kiroilun, turhautumisen ja luovuttamisen hetkellä Paavo tulee pihalle ja saa
jatkamaan yrittämistä. Laudasta syntyi pintahytin, keittiön ja vessan
ikkunankarmit. Ikkunoita tein yhteensä viisi. Sama tsemppaus on ollut kaikessa
päällä – Paavo on aina vaatinut minulta hieman enemmän kuin mihin luulen
pystyväni.
Laiva oli edelleenkin minulle Paavon harrastus. Hankin
koiran. Etsimme omaa laivaa. Teimme tarjouksia. Ostimme onneksi ajokuntoisen
laivan. Tämän pidemmälle en ajatuksissani osannut mennä. Minulle ei tullut
mieleen, että se olisin minä, joka ajaa laivaa, vaikka olin käynyt saaristolaivurikurssin.
Huolettomuuteni höyrylaivailussa hävisi.
Erityisen kiitollinen olen muille päälliköille, jotka ovat
tukeneet ja kannustaneet. Vaikka suhtaudun haasteisiin ”jos muut niin minäkin”
-asenteella, laivalla ajaminen jännittää edelleen melkoisesti. Kun lauantaina
on ajopäivä ja edellisenä päivänä menee naimisiin, niin keskiviikkona miettii
eniten eri skenaarioita tuulen suunnista ja vastaantulevasta liikenteestä. Ylävirrassa
neljä mailia ennen Olavinlinnaa en pysty enää syömään – vastaan nopeudesta ja
jäljellä olevasta matkasta ennen rautatie- ja ponttonisiltaa.
Jokaisen pienenkin virheensä muistaa. Isoimmat virheeni
pyörivät kuin otsikot mielessäni: ”Koneenhoitaja (melkein) kaatui jyrkässä
käännöksessä koneen päälle”, ”Peruutin lapsiperheellisten laivan kylkeen” ja
”Kansimies olisi menettänyt kätensä, jos käsi olisi ollut korkkipussin köyden lenkissä”.
Arvostan virheistä saamaani oppia. Ruotimisesta tuskin pääsen koskaan. Päällikkyydestä
en myöskään luopuisi vapaaehtoisesti.
Lisäksi talvikuntoon käsite tunnetaan eri tavalla eri vesistöillä. Mm. Laitaatsillan subtroppikissa laivat saadaan ajoittain talven odotukseen yllättävänkin nopeasti. Tähden loiston lämmittävä vaikutus ehkä?
Vielä ennen horrosta tehtiin laivan käyttökatsastus, jonka perusteella kattilan todettiin olevan varusteineen käyttökunnossa. Ja aikaisempien huomautusten todettiin olevan korjattuja esimerkillisesti.
Halla XVII:n osalta touhuun (ei työhön) kannattaa varata useampi päivä. Ainakin 3. Jotain on opittu edellistä vuosilta ja tämän kirjoituksen tarkoitus on täydentää aikasempien vuosien oppeja. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että liian hyvin asioita ei voi tehdä.
Tämän vuoden suojaus poikkeaa edellisestä talvesta. Tuulipussien syntymistä yritetään välttää. Vinssi ja pelastusvene paremmin suojattuna.
S/s Halla
XVII talvikuntoon:
Pyöritä
konetta hiljaa ja kierrä samalla öljyä koneeseen kaksi lubrikaattorillista
(homma kannattaa aloittaa jo ennen laituriin tuloa kovemmilla kierroksilla), sekä
syötä koneen pyöriessä rasvaa potkuriakselin laakeriin. Pysäytä koneen männät mahdollisimman alas.
Tämän lisäksi koneen päällä olevia öljykuppeja kannattaa hyödyntää ja valuttaa sylitenriöljyä luisteille.
koneen
pysäytyksen jälkeen, kiristä potkuriakselin laakerin boxi ja kierrä vielä
rasvaa n. 5 kierrosta rasvapuristimesta akseliputkeen.
Tähän löytyy erikoistyökalu puukaapista koneen takaa.
kierrä
lubrikaattorin mäntä yläasentoon
Jos vettä jää putkeen tai lubrikaattoriin, niin on tilaa laajeta eikä halkea jäätyessään. Lubrikaattori irroitetaan rasvamatin ohella talvihuoltoa varten.
avaa
lauhduttajan pohjaventtiili ja varmista veden poistuminen
laita
ohut puutikku lauhduttajan ”niiskuhanaan”, jotta se jäisi auki
puhdista
kattilan tuubit höyryllä paineen laskettua alle 4 baarin
Olemme suosineet perinteistä harjausta. Alla tyylinäyte.
Lisäksi harjauksen jälkeen nokikaappi imuroitiin huolellisesti.
kattilan
ulospuhallus paineen laskettua 3,5 bar’iin ja hiilloksen sammuttua
kokonaan uuneissa
Riittävän korkealla paineella puhaltaminen puhdistaa kattilan paremmin.
mutaluukun
aukaisu välittömästi veden poistuttua kattilasta (kattila kuivuu, kun se vielä
on kuuma)
Tätä
ennen viimeiset höyryt on hyvä päästää ulos visselin ja vesilasien
hanojen kautta. Silti mutaluukun takana löytyy kuumaa höyryä... joskus
vielä muistaa. Tosin tänä vuonna olimme liian innokkaita lopettamaan puhalluksen ja luukun takaa löytyi vielä 5cm vettä kattilan pohjalla. Tämä onneksi saatiin pois ja kattilan kuivatusta jatkettiin lämpöpuhaltimella viikon ajan.
varoventtiilit
auki kattilan vielä ollessa kuuma (varo höyryä)
Samalla kannattaa kaikki varoventtiin osat öljytä kevyesti ruostumisen välttämiseksi ja paremman toiminnan takaamiseksi.
vesilasien
kaikki hanat auki
jakotukin
hanat auki ja käyrän kupariputken (kannella oleva vedenlämmitys) irrottaminen
siten, että vesi valuu pois. Puhalla putki tyhjäksi (kannelta)
kattilan
rintaventtiilit auki
kattilan
konesyöttöputken tyhjennysnippa ja muhvi auki, samoin pumpun puoleinen laippa,
jonka jälkeen kierrä putkea niin, että mutkiin ei jää vettä
työnnä
1 kpl riittävän kookas rasvainen riepu em. venttiiliin ja kiinnitä umpilaippa
venttiiliin (venttiili voi jään paineesta aueta)
Umpilaippa löytyi tunkkipumpun alta.
kierrä
WC:n veden sisäänoton pohjaventtiili kiinni oikeasta halkoboksista.
Bokseihin ei kannata muutenkaan jättää talveksi halkoja. Nyt olisi harmittanut, jos venttiili olisi ollut halkopinojen takana.
Tänä vuonna boksit tyhjennettiin kunnolla (tarkoitus purkaa myös niiden lattia). Kattilan takaa löytyi yllätys, koska siellä ei lattiaa olekaan ja halot lepäsivät pilssissä. Nyt on ns. öljyttyjä turbohalkoja.
irrota
injektorin vedenoton pohjaventtiilin kyljestä tulpparuuvi ja varmista, että
venttiili ei tihku vettä pisaraakaan
Kaikki irroitetut pikkunipat ovat turbiinin edessä kun niitä taas keväällä kaivataan.
irrota
lauhduttajan pohjaventtiilin putki ja laita venttiiliin rasvainen riepu (vain
yksi riittävän iso, jotta ei tarvitse keväällä arvailla montako palaa sisällä
on). Ennen rievun laittoa, varmista, että venttiili ei tihku vettä.
tunkkipumpun
venttiili on hitsattu ulkopuolelta umpeen (ei toimenpiteitä)
irrota
painemittarit (2 kpl) sekä vakuumimittari ja varmista, että putkien mutkiin ei
jää vettä, vie mittarit lämpimään varastoon
Lisäksi putki kannattaa imaista, mausta huolimatta, tyhjäksi.
avaa
takahytin lämpöputkiston muhvi (portaiden alla), jotta vesi valuu pois
hyttien
ikkunaventtiilit ja myrskyluukut kiinni
Näitä ei pitäisi keulassa edes avata, ettei vain unohdu auki.
tuki
varoventtiilin ulospuhallusputken pää veden sisäänpääsyltä
suojaa
visseli ja aaloppiputki muovipussilla
Visseli irroitettiin kunnostusta varten kokonaan (vuotaa). Ensi keväällä pitää koko visselin putki myös uusia.
Tänä vuonna uusittiin vain kannen päällinen osa, joten loppu on vielä tekemättä.
Lisäksi uusi venttiili hankittiin vuotavan tilalle http://heritagesteamsupplies.co.uk/. Heidän asiakaspalvelu toimii hienosti ja väärän osan vaihtaminen sujui vaivattomasti.
laita
tulpat kaikkiin rungon konehuoneesta tuleviin vesirajassa oleviin läpivienteihin
Epäilevät Juudakset ja muut puukottavat Brutukset voivat harkita jo tutustumista vihreisiin värikarttoihin. Päivi-proomun kunnostaminen edistyi suuresti viikonlopun aikana (ja edellisen viikon), kun kaikki metalliosat puhdistettiin hiekkapuhaltamalla.
Proomun sisäosat näyttävät heti paremmilta, kun ruoste saatiin irroitettua. Suurin työ oli toki puhallushiekan puhdistaminen proomun sisältä. Ahkera lapioinnin jälkeen ja teollisuusimuroinnin sekä kevyen maalauksen jälkeen proomu näyttää kuin uudelta. Nyt enää tervaa pintaan ja sitten voidaan keskittyä ulkokuoreen.
Ulkokuoren osalta aloitettiin peltiosien puhalluksella ja maalauksella. Muutos on suuri ja uusi maali tekee ihmeitä. Maaleina käytettiin Tikkurilan kaksikomponenttiepoksivärejä (TemaCoat). Värimaailma kohtuullisen perinteinen ferrexin punainen. Ainakin allekirjoittaneen mielestä näyttää aika hyvälle.
Hallan morsian hunnutettiin odottamaan seuraavia käsittelyjä, joita ovat (á 15min):
Sisätilojen hienoimurointi "täysin" pölyttömäksi
Sisätilojen maalaus ja tervaus
Pintamaalaus
Uusien lankkujen veisto ja asennus
Peräsimen kunnostus
Saunamökin rakentaminen
Sisätilojen suunnittelu ja toteutus
Päälikannen korjaus
Riveys
Pikeys
Tervaus
...ja vesille lasku
Eli 15 min x 12 = 3h, taukoineen siis puolen päivän homma!
Regattamatkan jälkeen palautuminen laivanvarustajan arkeen on alkanut. Päättymätön työlista ei ole vähentynyt ja muistona vain Gambinan maku suussa. Onneksi alihankkijat ja muu orjatyövoima on valjastettu odottamaan pilliin vihellystä. Huutoon vastaamiseksi myös asianmukaiset tunnisteet ovat ilmestyneet laivan kylkiin.
Pidempää kommennusta varten vanhan hiililaivan halkotilat ovat rajalliset, jonka vuoksi tässä blogissa aikaisemminkin (http://hallaxvii.blogspot.fi/2015/11/pramar.html) käsitelty proomuhanke etenee kovaa vauhtia. Proomun nimi ja historia on vielä vahvistamatta (JOTEN JOS TIEDÄT JOTAIN ASIASTA NIIN OLE HYVÄ JA KOMMENTOI), mutta vahva epäilys on Guzteitin kettinkiproomu Päivi.
Projekti on aloitettu kartoituksella, lahojen lankkujen irroituksella (joka on yllättävän työlästä) sekä siivouksella. Proomun pohjalla oli noin 10cm kerros kaikkea mahdollista, joka pois kerääminen on välttämätöntä ennen kaarien ja muiden metalliosien hiekkapuhallusta.
Kaikesta huolimatta pohjan lankut ovat yllättävän hyvässä kunnossa ja vaihdettavien lankkujen määrä kohtuullisen pieni.
Vaikka laiva on huolellisesti paketoitu talvea varten, laivalla kannattaa käydä säännöllisesti talven aikana katsomassa että kaikki on hyvin ja poistamassa tarvittaessa ylimmääräinen lumikuorma. Nyt syksyn kovat tuulet olivat repineet pressuja, joten ensi talveksi pitää keksiä paremmat pressut ja niiden kiinnitykset. Laiva oli kuitenkin jäätynyt kauniiseen suoraan asentoon ja ilmanvaihtoratkaisut toimvat. Kosteuden syöjät olivat vielä kunnossa eikä vaihtotarvetta ollut.
