S/s Halla XVII

Regattamatkan jälkeen palautuminen laivanvarustajan arkeen on alkanut. Päättymätön työlista ei ole vähentynyt ja muistona vain Gambinan maku suussa. Onneksi alihankkijat ja muu orjatyövoima on valjastettu odottamaan pilliin vihellystä. Huutoon vastaamiseksi myös asianmukaiset tunnisteet ovat ilmestyneet laivan kylkiin.

Pidempää kommennusta varten vanhan hiililaivan halkotilat ovat rajalliset, jonka vuoksi tässä blogissa aikaisemminkin (http://hallaxvii.blogspot.fi/2015/11/pramar.html) käsitelty proomuhanke etenee kovaa vauhtia. Proomun nimi ja historia on vielä vahvistamatta (JOTEN JOS TIEDÄT JOTAIN ASIASTA NIIN OLE HYVÄ JA KOMMENTOI), mutta vahva epäilys on Guzteitin kettinkiproomu Päivi.

Projekti on aloitettu kartoituksella, lahojen lankkujen irroituksella (joka on yllättävän työlästä) sekä siivouksella. Proomun pohjalla oli noin 10cm kerros kaikkea mahdollista, joka pois kerääminen on välttämätöntä ennen kaarien ja muiden metalliosien hiekkapuhallusta.

Kaikesta huolimatta pohjan lankut ovat yllättävän hyvässä kunnossa ja vaihdettavien lankkujen määrä kohtuullisen pieni.